yöllinen kauhukohtaus



11.9.2020



Meidän esikoinen kärsi yöllisistä kauhukohtauksista noin 1-vuotiaasta vajaa 4-vuotiaaksi asti. Aikanaan kun kohtaukset alkoivat muistan kuinka avuton olo oli kun lasta ei voinut auttaa kohtauksen aikana mitenkään. Tieto mistä oli kyse, kumminkin auttoi ja rauhoitti omaa mieltä.





Mikä kauhukohtaus?

Yölliset kauhukohtaukset lukeutuvat parasomnioihin ja ovat suhteellisen yleisiä pienillä lapsilla, peräti 25%:lla esiintyy niitä joskus. Parasomnioihin tiedetään olevan perinnöllinen alttius. Jos lapsen jommalla kummalla vanhemmalla on esiintynyt parasomnioita, eli erilaisia unenaikaisia häiriöitä kuten esimerkiksi kauhukohtauksia, unissakävelyä, unissapuhumista, on olemassa suurempi riski että myös heidän lapsensa kärsii niistä. Myös lapsen yliväsymys, infektio tai kuume voi lisätä riskiä kauhukohtaukselle.


Mistä tunnistan että kyseessä on kauhukohtaus?

Tyypillisesti kauhukohtaus alkaa noin 1-3 tuntia nukkumaanmenosta lapsen ollessa syvimmän unen vaiheessa ja kestää keskimäärin 5-15 minuuttia. Kohtauksen aikana lapsi usein istuu tai seisoo, hengitys on kiihtynyt, hän hikoilee ja kasvoilla on pelokas ilme. Usein lapsi itkee ja huutaa eikä häneen saada mitään kontaktia, vaikka vaikuttaisi hereillä olevalta ja silmät olisivat auki. Lapsi voi myös lyödä, potkia, olla motoorisesti levoton ja pyrkiä pois kosketuksesta tai sylistä.


Kauhukohtaus vs. painajainen

Kauhukohtauksen voi helposti sekoittaa painajaiseen. Painajaiset esiintyvät vilkeunen eli REM-unen aikana, kun taas kauhukohtaukset tulevat NREM-unen syvimmässä vaiheessa. Lasta voi herättää kesken painajaisen ja hänen rauhoittelu onnistuu, kun taas kauhukohtauksen aikana lasta on vaikea saada hereille ja lähes mahdoton saada rauhoitettua. Usein painajaisesta jää jälkeenpäin muisto, toisin kuin kauhukohtauksesta lapsi ei muista mitään.


Mitä voin tehdä jos lapseni kärsii kauhukohtauksista?

Muista että kauhukohtauset ovat vaarattomia. Toki jos epäilet että kyse on muusta tai olet huolissasi lapsen terveydestä käänny herkästi lääkärin puoleen.


Huolehdi ettei lapsi ole yliväsynyt nukkumaan mentäessä, eli huolehdi ikäänsopivista päiväunista ja nukkumaanmenoajasta. Huolehdi ettei lapsi satuta itseään kohtauksen aikana. Usein suositellaan ettei lasta yritettäisi herättää kohtauksen aikana, mutta voit yrittää puhua lapselle rauhallisesti ja ohjata häntä hellästi maaten. Tämä voi lyhentää kohtauksen kestoa. Syliin ottaminen ja koskettelu voi taas pahentaa kohtausta ja lapsi yleensä rimpuilee kahta kauheammin.


Jos yölliset kauhukohtaukset ovat säännöllinen riesa ja esiintyvät useamman kerran viikossa, pidä unipäiväkirjaa ja katso näetkö kohtauksissa tiettyä kaavaa. Voit yrittää herättää lasta noin 15 minuuttia ennen, kuin kauhukohtaus yleensä alkaa. Herätä lasta juuri sen verran että hän käy hereillä. Tämä saattaa riittää häiritsemän unisykliä, jonka aikana kauhukohtaus tulee. Kokeile tätä muutaman viikon ajan ja seuraa jäävätkö kohtaukset pois.


Vaikka kauhukotaukset saattavat olla pitkäaikainen riesa, on lohduttavaa että lapsi kasvaa eroon niistä jossain vaiheessa, viimeistään esiteini-iässä ne väistyvät kokonaan.